Sofia II Perämerellä

Sofia II (Hallberg-Rassy 342) teki kesällä Perämeren kierroksen. Miehistön jäseniä olivat Pekka Kataja ja Leena Tervo.

Kuva 1. Pekka ja Leena Sofia II:n kannella Oulun Hietasaaressa (kuva Tuomo Tapanila / Artep)

Sofia II:n Perämeren reissu alkoi juhannuksena 2022. Matkaan käytettävää aikaa ei lyöty lukkoon etukäteen, vaan sään ja fiiliksen mukaan oli tarkoitus purjehtia. Lopulta aikaa kului peräti 9 viikkoa ja 3 päivää! Purjehdimme Suomen puolelta ylöspäin, pohjoiseen ja Ruotsin puolelta etelää kohti. Purjehduksemme eteni seuraavasti:

Pyytinkari - Karhunmöljä - Karhunkarra - Rauma - Merikarvia - Kaskinen - Vaasa - Raippaluoto - Mässkär - Pietarsaari - Tankar - Koninkarvo - Maakalla - Marjaniemi - Oulu - Iin Röyttä - Kemi -   Seskarö - Stora Trutskär - Gårdsviken - Töre - Liggskär - Luleå - Småskär - Klunterna - Bodö Marina - Kurjoviken - Bjuröklubb - Ratan - Holmön - Umeå - Norrbyskär - Norrfällsviken - Sundsvall - Mellanfjärden - Ago Storhamn - Gävle - Öregrund - Enskär - Maarianhamina - Storogskär - Lillholmen - Ruissalo.

Satamia kertyi yhteensä 43, kotisatama mukaan lukien. Melkeinpä jokaisesta haluaisi kertoa jotain, mutta on pakko tiivistää ja tehdä vain otanta.

Kuva 2. Sofia II:n Perämeren satamakohteita

Tässä pari mansikkapaikkaa Suomen puolelta:

Maakalla sijaitsee Kalajoen edustalla, noin 10 merimailin päässä mantereesta. Satama on saaren itäpuolella. Sisäänajo sinne oli hankalahkoa, koska sitä ei näy lähestyttäessä, vaan oikeastaan vasta satama-altaassa, jossa on vähän tilaa manöövereille.  Maakallassa on vierasveneille kolme poijua. Niitä on äskettäin vahvistettu (laiturilla kuultua), mutta kovalla tuulella sinne ei ole asiaa, eikä edes kohtuullisella itä- ja etelätuulellakaan. Satamassa on lähes aina svelliä. Laituriin kiinnityksessä on otettava huomioon Kalajoen Koninkarvosta tulevan kaljaasi Ansion aikataulu ja kiinnittyminen.

Kalla on vanhaa suomea ja tarkoittaa karia, johon talvella kerääntyy jäätä. Ulkokalla ja Maakalla yhteensä ovat Kallankarit. Kallankarien erikoisuus on itsehallinto, jossa ylintä päätäntävaltaa käyttää karikokous. Maakallan kalamajat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samanlaisia, kalastajien tai heidän jälkeläistensä omistamia. Uutta ei saa rakentaa ilman karikokouksen lupaa.

Maakallassa on kalamajojen lisäksi kirkko, pappila ja museo. Maakallassa myytiin savusiikaa. Ai, että se oli hyvää! Vapaaehtoinen haminamaksu.

Kuva 3. Maakallan kirkko

Kuva 4. Maakallan kalastajasataman majoja

Iin Röyttä on vierailukohde, jolla on mielenkiintoinen historia. Noin 60 hehtaarin kokoista saarta on käytetty kalastustukikohtana ja myöhemmin Metsähallituksen toimesta puutavaran lastauspaikkana, jonka jäämistönä saarella on rautatie. Puutavaran lastaus kesti yli 90 vuotta ja loppui niinkin myöhään kuin vuonna 1969. Röyttä tarkoittaa muuten riuttaa.

Iin Röytän toimijoihin kuuluu alueen pursiseuroja ja venekerhoja yhteensä 6. Se on tehnyt jo vuosia arvokasta työtä saaren kehittämiseksi. Jokaisella seuralla on saaressa oma maja ja sauna. Osa rakennuksista on saaren alkuperäisiä eli puutavaran lastaukseen osallistuneiden asukkaiden asuntoja. Osa rakennuksista on siirretty muualta. Satamamaksu on vierasveneiltä 5 eur, tilille tai käteisenä laatikkoon. Samaan hintaan pääsee myös saunomaan, jos paikalla on jonkun seuran veneilijöitä. Muuten rakennukset ovat lukossa.

Kuva 5. Iin Röytän toimijat

Oulun Purjehdusseuran edustaja oli tunnistanut Sofia II:n vihreän Merikarhu-viirin ja muisteli, että Merikarhu-eskaaderi oli käynyt Iin Röytässä “jotain 10 vuotta sitten”. Piti tuo ihan tarkistaa. MK-eskaaderi oli tehty Perämerelle vuonna 2008 eli 14 vuotta sitten.

Kunniamainintoja (lyhyesti parista satamasta):

Konikarvon kalasatama (Kalajoki): suojainen kaikilta tuulilta, uusi laituri, paikalliselta veneilijältä saimme tuoreen, Maakallasta pyydetyn siian. Tämä ystävällinen veneilijä tarjoisi myös autoaan käyttöön kauppareissua varten, mutta ostoksille ei juuri silloin ollut tarvetta. Vieraanvarainen kohtaaminen teki vaikutuksen.

Johteen Pooki (Oulu): Saimme matkalla vinkin, että Oulun keskustassa sijaitseva vierasvenesatama saattaa olla levoton. Meitä neuvottiin menemään Hietasaaren veneilykeskukseen eli Johteen Pookiin, joka on kahden oululaisen purjehdusseuran kotisatama. Matkaa kaupunkiin Hietasaaresta on kävellen noin 3 km.

Ouluun saapuminen oli yllättävä, sillä parhaillaan oli menossa Oulujoen juoksutus. Mereltä päin tultaessa virtaus ja aallokko olivat aikamoisia. Vauhti tippui pari solmua. Vieraspaikoilla virtaus ei onneksi tuntunut. Satamamaksu oli 20 e.

Kemi: Loistavaa pursiseurojen yhteistyötä vierasvenesataman hoitamisessa. Hyvä esimerkki myös siitä, että satamasta pitää huolehtia. Kemin vierasvenesatamassa tilat olivat pienet, mutta sataman valvojalle, Maritalle, iso kiitos tilojen siisteydestä.

Kuva 6. Ukkosrintama lähestyy Oulun Hietasaarta

Heinäkuun puolenvälin jälkeen siirryimme Ruotsin puolelle, jossa purjehdimme etelää kohti.

‘Luleån saaristo’-käsitettä käytetään yleisesti. Tarkemmin sillä tarkoitetaan Haaparannan, Kalixin, Luleån, Piteån ja Skellefteån saaristoa, joissa on yhteensä yli 4.000 saarta. Mökitettyjä rantoja on silmämääräisesti arvioiden vähemmän kuin Suomessa.

Milloinkaan emme ole kesälomalla saunoneet niin paljoa kuin tällä reissulla. Luleån saaristossa melkeinpä joka satamassa oli sauna tai useampiakin. Toinen merkille pantava seikka oli hiekkarannat. Luleån saaristossa hiekkaa ja niitä ihania hiekkarantoja oli joka paikassa, esim. Seskaröstä on sanottu: “Det finns också många mindre vikar med fina badstränder….Sorttisviken är en populär havsvik med sina fina sandstränder, även för mer djupgående båtar”.

Ruotsin puolella oli näimme paljon suomalaisia veneitä, jotka olivat Pohjois-Suomesta (lähinnä Oulu ja Vaasa) kotoisin. Ratan oli kansainvälisin paikka, sillä siellä yöpyi 9 venettä 5 eri maasta. Pohjois-Ruotissa satamat olivat pursi- tai veneseurojen tai kuntien ylläpitämiä kohteita. Kaupallisia satamia on lähinnä kaupungeissa.

Kuva 7. Ruotsin puolella hiekkarantoja riittää, kuvassa Liggskär

Kuva 8. Pohjois-Ruotsissa pääsi saunomaan, kuvassa yksi Klunterna-vierasstaman kolmesta saunasta puuvajoineen

Kuva 9. Grillauspaikka Småskärissä, hyvä esimerkki kunnan ylläpitämästä vierassatamasta

Stora Trutskär on Kalixin Segel- och Motor Båtsällskapetin saaritukikohta, jonka klubirakennuksessa bongasimme MK Perämeri 2008-eskaaderin viirin. Kunniapaikalla suorastaan. Stora Trutsäriin oli pikkasen hankala sisäänajo lateraaliviittoineen ja linjatauluineen. Satamamaksu oli 70 SEK tai 8 e, kiinnittyminen laituriin ankkurilla tai kyljittäin. Stora Trutskärissä oli paljon veneitä sekä Ruotsista että Suomesta, mutta kaikille kyllä järjestyi laituripaikka.

Täällä tutustuimme haukiputaalaisiin Merjaan ja Jariin, jotka olivat veneilleet Ruotsissa yli 10 vuotta. Tältä mukavalta pariskunnalta saimme hyviä vinkkejä ja tärppejä paikoista, joihin kannattaa mennä. Toki ‘törmäsimme’ heihin muutaman kerran myöhemminkin. Saunavuorot jaettiin Stora Trutsärissä suullisesti sopimalla. Ilman Merjan ja Jarin opastusta saunominen olisi saattanut jäädät väliin.

Kuva 10. MK-viiri Stora Trutskärin klubirakennuksessa

Kuva 11. Veneitä runsaasti Stora Trutskärin laiturissa

Bjuröklubb on entinen luotsiasema. Sen satama-allas on suojaisa, mutta navakka etelätuuli (12-16 ms) puhalsi suoraan altaan aukosta sisään ja teki sinne ajamisen haastavaksi. Satama-allas on kovin ahdas ja madaltuu nopeasti, eikä siihen siksi mahdu montaa purjevenettä. Bjuröklubbenissa onnistuu myös septitankin tyhjennys. Ei satamamaksua.

Kuva 12. Bjuröklubbenin satama-allas

Paikan erikoisuus on matala majakka. Sen korkeus on vain 7,7 m, mutta majakan koko korkeus merenpinnasta on 50,8 m, koska se sijaitsee korkean kallion päällä. Majakkaan pääsee kapuamaan esteettömäksi rakennettua polkua pitkin, mutta juuri tänä kesänä itse majakkarakennukseen ei päässyt saneerauksen vuoksi.

Entisessä majakkamestarin talossa on viihtyisä ja suosittu kesäkahvila, Fyren, jossa tarjolla oli leivonnaisten ja jäätelön lisäksi ruoka-annoksia. Lähellä oli myös pieni puoti, jossa myytiin paikallisia tuotteita kuten tunnbrödiä, makkaraa, yrttimausteita ja lakkahilloa. Bjuröklubbeniin pääsee autolla, joten muitakin kuin veneturisteja oli jonkisen verran.

Satamassa on iso sauna, jonka lämmittämiseen kannattaa varata aikaa reilusti. Ensimmäisellä saunomiskerralla meiltä aika tärvääntyi nimenomaan saunan lämmittämiseen. Ei niin, etteikö suomalainen saunaa osaisi lämmittää! Kävi harmillisesti, että parikymmentä minuuttia ennen oman saunavuoromme alkua, kun olimme noutamassa veneestä pyyhkeitä ja muuta asiaankuuluvaa, saunaan livahti kaksi ruotsalaisrouvaa. Heillä ei tuntunut olevan kiirettä: saunoivat ja uivat kaikessa rauhassa. Lopulta menimme heille huomauttamaan, että nyt olisi meidän saunavuoro. Toinen heistä totesi täysin huolettomasti jotain tähän suuntaan ‘Bastun är varm’. No, eihän se todellakaan ollut, enintään haalea, kun kiukaassa tuli oli päässyt sammumaan!

Kuva 13. Bjuröklubbenin majakka

Kuva 14. Mukavien ruotsalaisnuorten veneet etualalla. Taustalla punainen sauna ‘kylpee’ auringossa.

Bjuröklubbenissa tapaamamme mukavat ruotsalaisnuoret neuvoivat meitä ajamaan Holmön:ssä aallonmurtajalta oikealle (vieraspaikat vasemmalla) ja kiinnittymään käytöstä poistetun, keltaisen yhteysaluksen kylkeen. He varoittivat meitä siitä, että vierassatama on ahdas, ja madaltuu nopeasti poijujen takaa. Lisäksi yhteysaluksen potkurivirrat siirtävät mutaa paikasta toiseen.

Tätä hyvää neuvoa noudatimmekin. Samalla se kuitenkin tarkoitti, että vierassataman palveluihin tuli kävelymatkaa, koko lahden pohjukka piti kiertää, jos aikoi käydä suihkussa tai vähän siistimässä vessassa. Keltaisen Helena Elisabethin kyljessä kelpasi kyllä yöpyä. Yhteysalukseen jonottavat paikalliset ja turistit toivat ajoittain eloa sataman elämään, mutta se ei mitenkää häirinnyt.

Pyöräily on nopein tapa liikkua Holmön:ssä ja se tuntui olevan hyvin suosittua. Pyöriä, lukittuja ja lukitsemattomia, lojui yhteysaluslaiturin ja kaupan lähettyvillä läjäpäin. Myös merimuseo vuokraa pyöriä. Rannassa on ravintola, kauppa, turisti-info ja tämä mainittu merimuseo.

Kuva 15. Sofia II ja Helena Elisabeth kyljittäin

Umeåssa on kaksi venekerhon/pursiseuran kotisatamaa: Patholmsviken ja Bredvik eli Obbola. Patholmvikenissä kävimme tankkaamassa, mutta emme jääneet sinne yöpymään. Meille oli - jälleen kerran - suositeltu Bredvikeniä, joka on ympäristöltään viihtyisämpi. Alkuunsa meillä oli hässäkkää ‘tägin’ eli avaimen kanssa. Sataman iltavahti, jolta avain olisi pitänyt saada, ei ilmestynyt paikalle vahtivuoron alkaessa. Lopulta pari Umeån Segelsällskapetin ystävällistä jäsentä ottivat asian hoitaakseen ja avain järjestyi tuota pikaa.

Obbolassa on kerrassaan mainio ja monipuolinen kalasavustamo, Salteriet, josta voi ostaa tuoretta ja savustettua kalaa. Kävimme siellä ostoksilla ja samalla muistelimme, että viimeksi olimme syöneet savukalaa Maakallassa. Obbolan ICA on hyvin varusteltu kauppa. Kauppareissua (noin 2 km suuntaansa) varten satamasta saa lainaksi pyörät. Kauppamatkalla ihastelimme Obbolan asuinaluetta, jossa oli enimmäkseen omakotitaloja. Kaikki oli hyvin hoidetun ja siistin näköistä.

Satamasta on vain lyhyt kävelymatka lähimmälle bussipysäkille, josta on kaksi kertaa tunnissa yhteys Umeån keskustaan. Matka kestää noin 45 min ja sen voi maksaa lähimaksulla. Koska meillä oli ollut huoltopäivä kaupassa käynteineen, olimme Umeåssa melko myöhään liikkeellä. Museot olivat jo ennättäneet mennä kiinni. Tutustuimme kaupungin keskustaan jalkaisin. Kaupungin läpi virtaa Uumajanjoki, mutta sinne ei pääse purjeveneellä. Jokirantaa oli hyödynnetty osittain kaupunkilaisten olohuoneena.

Bredvikenissä on hieno sauna, jonka panoraamaikkunoista oli upeat näkymät. Valitettavasti saunassa oli kiukaan vaihto menossa, niin jouduimme tyytymään vanhaan saunaan, joka oli rakennettu entiseen klubi- tai huoltorakennukseen. Uusi huoltorakennus oli uudehko, siisti ja hyvin varusteltu: ruokailuvälineitä ja kattiloita oli riittävästi. Oli luksusta välillä laittaa ruokaa isossa keittiössä sekä pestä astiat tiskikoneessa.

Satamassa oli kioski, jossa myytiin virvokkeita sekä ruoka-annoksia. Kioskilla oli aurinkoisina päivinä vilkasta, kun sataman vieressä sijaitsi hiekkapohjainen uimaranta. Satamamaksu 200 SEK / 20 e.

Kuva 16. Bredvikin saunan uusi, komea kiuas odottaa kiuaskiviä

Kuva  17. Bredvikin klubirakennus

Tästä Ruotsin rannikkoa etelää kohti purjehtiessa vastaan tulevat Höga kusten sekä Jungfrukusten. Niissäkin on mielenkiintoisia paikkoja, mutta tämä juttu keskittyy Perämeren satamiin, jossa käyminen ei ole niin yleistä. Sekä Suomen että Ruotsin puolella on viehättäviä kaupunkikohteita, joista ei ole tässä yhteydessä tarkemmin kerrottu. Niissäkin kannattaa toki vierailla, vaikkapa museoiden tai muonahankintojen takia.

Pettymyksiä, niitäkin valitettavasti oli:

Hailuodon Marjaniemi: Odotukset taisivat olla liian kovat, mutta käynnistä jäi melko ankea fiilis. Satama ympäristöineen oli epäsiisti. Sataman minimaaliset saniteettitilat olivat alun perin tarkoitettu vain veneilijöille. Nyttemmin samoja tiloja käyttävät myös karavaanarit. Satamaa ei ole kehitetty, vaikka potentiaalia kyllä olisi.

Töre on Itämeren pohjoisin paikka, johon veneellä pääsee. Ilman tuota ‘statusta’ siellä ei juurikaan kävisi vierasveneitä. Satama on epäviihtyisä.

Sundsvallissa oli uudehko vierasvenesatama poijuineen aivan kaupungin sydämessä. Sataman tiloihin tuntui olevan kaikilla kaupunkilaisilla koodi, mutta maksavien veneilijöiden oli sitä (lähes) mahdoton saada. Vierailusta jäi erittäin huono, jopa pelottava fiilis, koska huumeiden käyttäjät tappelivat suihkutiloissa. Tämän kokemuksen perusteella Sundsvallia ei voi suositella käyntikohteeksi.

Kuva 18. Nuuskamuikkusen hattu Töressä eli se kuuluisa poiju

Nämä ‘must’-paikat jäivät kokematta:

  • Selkä-Sarvi
  • Sandskär
  • Gårdsvikenin sauna
  • Junkön
  • Pite-Rönnskär

Vinkkejä ja huomioita

  • Etelä-Suomessa ja Saaristomeren äärellä asuvana helposti kuvittelee, ettei pohjoisessa ole oikein mitään paikkoja, joissa käydä. Enempää ei voisi olla väärässä! Viikonlopun aikana saavutettavia paikkoja saattaa vaikkapa oululaisilla olla vähemmän, mutta lomalla Merenkurkusta ylöspäin asuvat veneilijät suuntaavat keulan kohti Ruotsia, jossa riittää satamia ja nähtävää.
  • Satamat eivät olleet heinäkuussakaan tupaten täynnä, tilaa löytyi aina. Satamiin saavuttiin melko myöhään, koska yleensä tilaa oli. Tässä piti Sofiassakin tehdä ajattelussa muutos: satamaan ei ole tarpeen kiirehtiä puolilta päivin, tilaa on.
  • Tämän kokemuksen perusteella Perämeri kannattaisi kiertää toisin päin: Ruotsin rannikkoa ylös ja Suomen puolta alas. Ruotsin puolelle on enemmän nähtävää ja koettavaa, joten isommat satsaukset sinne, eritoten, jos aikaa on käytössä rajallisesti. Suomen länsirannikolla satamapaikkoja on sitä vastoin harvakseltaan.
  • Aikaa kannattaa varata reilusti. Ruotsin itärannikko on yllättävän pitkä, joten matkaa kertyy. Pohjanlahdella kyse on puolittain avomerimatkoista, toisinaan kaukana rannikosta. Suotuisaa säätä voi joutua odottelemaan useammankin päivän (Bjuröklubb 3 yötä!). Meillä aikaa kului 9 viikkoa ja 3 päivää, mutta varmaan lyhyempikin (mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä) aika riittää.
  • Kuntien ylläpitämät satamat ovat omatoimisatamia. Satamissa on kyllä valmiina hyvät puugrillit ja saunat sekä polttopuut. Saunojen lämmitys ja pesu ovat käyttäjien vastuulla, mistä tuo pesuosuus tuntuu unohtuvan. Osassa saunoja pesuvadit olivat kulahtaneita ja likaisia. Saunakassiin mukaan hankausjauhetta /-sieniä, ja vielä parempi vaihtoehto olisi omat (kokoontaitettavat) pesuvadit. Myös oma ladattava retkisuihku on kätevä.
  • Ei-kaupallisissa satamissa maksutavat olivat käteinen ja SWISH (joskus myös pankkisiirto). Kruunuja kannattaa ottaa mukaan matkakassaan mahdollisimman pieninä seteleinä (20/50/100 SEK).
  • Kunnat ja kaupungit voisivat laittaa nettisivuilleen tarkemmat satamakartat. Muuten kyllä mainostetaan Visit-se-ja-se, mutta netissä ei minkäänlaista satamakarttaa.
  • Parasta Perämeren reissulla olivat, satamien ja toisenlaisen luonnon lisäksi, aidot, mukavat ihmiset, jotka olivat pidemmältä tulleista veneilijöistä kiinnostuneita ja auliisti myös neuvoivat ensikertalaisille paikkoja, joissa kannattaa käydä. Myös pohjoisen valoisuus yllätti.

Koko Perämeren reissun pituus oli 1.296 mpk. Tässä muutamia suuntaa antavia välimatkoja Sofia II:n GPS:n mukaan:

Mistä

Mihin

Matka (mpk)

Karhunkarra

Vaasa

177

Vaasa

Marjaniemi

180

Marjaniemi

Töre

182

Töre

Ratan

205

Ratan

Norrfällsviken (Höga kusten)

119

Norrfällsviken

Öregrund

223

Lähteitä:

  • Aurinkoreitti – Solrutten: http://solrutten.fi/fi/
  • Nyström Erik, Norrlandskust (ISBN 978-91-574-8023-1); sopii matkan suunnitteluun
  • Turun Partio-Sissit Ry, Suuri Satamakirja, Pohjanlahti; sopii matkan suunnitteluun
  • Gästhamnsguiden 2022
  • www.bottenviken.se (myös pdf-muodossa ladattava opaskirja)
  • www.jungfrukusten.se 
  • Din egen lots till Luleå skärgård (ISBN 978-91-980440-0-3); kirja on isokokoinen, noin 30*30 cm, uusi painos tulossa, voi ostaa vain Luleån turisti-infosta