Sofia II:n kesä 2023
Sofia II (Hallberg-Rassy 342) purjehti kesällä 2023 eteläisellä Itämerellä. Miehistönä olivat Pekka Kataja ja Leena Tervo.
Kuva 1. Leena ja Pekka Tanskassa, Assensin Minibyn kirkon edustalla
Matkaa lähdimme toukokuussa, 12.5 ja kotiin palasimme kolme kuukautta ja kolme viikkoa myöhemmin, 31.8. Maileja kertyi yhteensä 1880 ja satamia 72. Meillä ei ole tapana purjehtia yöllä eikä kovin pitkiä matkoja kerrallaan.
Kesän 2023 reitti oli seuraava: Haplot-Storogskär-Finnhamn-Norrviken-Nynäshamn-Broken-Snedskär-Stugvik-Idö-Byxelkrok-Borgholm-Kalmar-Kristianopel-Utklippan-Hanö-Simrishamn-Ystad-Hasle-Hammer Havn-Tejn-Christiansø-Svaneke-Rønne-Glowe-Sassnitz-Gager-Lauterbach-Altefähr-Wiek-Kloster-Warnemünde-Kühlungsborn-Timmendorf-Wismar-Boltenhagen-Heiligenhafen-Marstal-Lohals-Nyborg-Svendborg-Ærøskøping-Assens-Fredericia-Århus-Grenå-Anholt-Göteborg-Lilla Edet-Vänersborg-Dalbergså-Läckö slott-Sjötorp-Lyrestad-Töreboda-Karlsborg-Vadstena-Motala-Borensberg-Berg-Norsholm-Söderköping-Stegeborg-Oxelösund-Nynäshamn-Dalarö-Särsö-Maarianhamina-Storogskär-Verkan-Lillholmen-Pyytinkari-Ruissalo
Käytetty aika - reilu neljännesvuosi - sekä käyntisatamien lukumäärä pakottaa tekemään karsintaa matkakertomukseen. Kerromme tarkemmin Rügenin, Saksan rannikon sekä Tanskan satamista. Lisäksi tarinaa on myös suluttamisesta ja satamista Trollhätten ja Götan kanavissa. Monelle veneilijälle tutummat Ruotsin itärannikko ja Bornholm jätetään tällä kertaa pois, vaikka myös niistä olisi paljon kerrottavaa.
Katso animaatio satamakohteista
Ystad - kiva kaupunki
Nyt olemme purjehtineet Ruotsin itärannikon päästä päähän!
Satamavahdin murre oli hirveää mongerrusta, josta ei meinannut millään saada selvää. Lopulta, monen jankkaamisen jälkeen, asiat saatiin hoidettua. Tuuli oli pohjoisesta ja melko navakkaa. Toukokuu oli muutenkin ollut hirveän kylmä, minkä takia veneitä oli vähänlaisesti liikkeellä. Ystadissa sen sijaan oli vilkasta, paljon mm. saksalaisia veneitä. Tykästyimme Ystadiin, jossa on keskieurooppalaista tunnelmaa. Ystadin turisti-infosta sai esitteitä, joiden johdattelemina pystyi seuraamaan Wallanderin ja Jussin jälkiä tutustuen samalla kaupungin nähtävyyksiin.
Rügen Runt
Rügenissä rantauduimme ensimmäisenä Gloween, jossa viihdyimme useamman päivän kovan tuulen takia (15-16 ms, puuskat jopa 21 ms). Glowessa tuli heti tutuksi kaksi Rügenille ja Saksan rannikolle tyypillistä asiaa: leipomot ja kalasavustamot. Glowen leipomon kirsikkapiirakkaa muistelimme jälkeenpäin monta kertaa matkan aikana. Sen parempaa ei tullut! Lisäksi mieleen painui kävelylenkillä meitä ilahduttanut satakielen laulu.
Meitä oli neuvottu, että Sassnitzsissa kannattaa valita laituripaikka mahdollisimman läheltä rantaa, koska satamassa on svelliä. No, ei sittenkään mennyt paikan valinta nappiin, kun yöuni oli levotonta veneen nykiessä ikävästi. Satamassa oli myös erittäin korkeat paalut ja pitkät välit, mikä teki rantautumisen kovalla tuulella haastavaksi. Pitkiä köysiä on hyvä olla mukana Saksassa ja Tanskassa, paikalliset käyttävät tuplaköysiä paaluissakin.
Sassnitzissa on paljon nähtävää. Jasmundin kansallispuiston kalkkikalliot ja pyökkimetsät ovat Unescon maailmanperintökohde. Kalliot näkyvät kauas merelle ja ne tekivät vaikutuksen myös maalta katsottuna. Kansallispuistossa on helppokulkuiset, leveät polut, mutta ranta on kivikkoinen. Sassnitzin vanha kaupunki on oikein viehättävä. Rantamaisemaa on ehostettu palauttamalla taloihin alkuperäinen, valkoinen väri. Laadukas ruokakauppa, REWE, sijaitsee sopivan kävelymatkan päässä.
Kuva 3. Jasmundin kansallispuiston kalkkikalliot ovat vaikuttava näky
Lauterbachissa valitsimme kahdesta satamasta Kommunalhafenin. Se oli muuten OK, mutta kaikki veneilijöiden palvelut olivat siinä toisessa eli Marina Lauterbachissa, niemen toisella puolella. Päivän askeltavoitteet tulivat helposti täyteen muutaman vessareissun jälkeen. Pekka osallistui Pyytinkarin kisajärjestelyihin etänä, joten viivyimme siellä pari päivää.
Lauterbachin juna-asema on aivan sataman vieressä. Teimme junalla päiväretken Proraan, johon natsit suunnittelivat loma-asutusta jopa 20.000 asukkaalle. Proran kuuluisin nähtävyys on 4,5 km pitkä, rantaviivaa myötäilevä rakennuskokonaisuus, joka koostuu 8 samanlaisesta rakennuksesta. Osa rakennuksista on kunnostettu ja niissä oli loma-asuntoja, hotelleja ja ravintoloita. Yhdessä rakennuksessa oli Prorasta kertova, hyvin suosittu museo ‘MACHTUrlaub’. Valitettavasti pysyvä näyttely oli selostettu vain saksaksi.
Paluumatkan teimme eri reittiä: aluksi kaupunkijunalla, Jagdschloss Expressillä, Binziin. Sieltä matka jatkui höyryjunalla, Resander Rolandilla, joka toi meidät takaisin Lauterbachiin. Binzissä oli kova hyörinä, paljon turisteja. Ilmeisesti Rügenissä on tuollaista sesongin keskellä.
Kuva 4. Höyryjuna Resander Roland Binzin asemalla
Useimmat Rügenissä kävijät luultavasti poikkeavat Stralsundiin. Me teimme todellisen ‘Rügen Runtin’, kun emme välillä käyneet mantereen puolella. Stralsundin sijaan rantauduimme yhdeksi yöksi Altefähriin, joka on Stralsundia vastapäätä. Rügenin länsipuolella on mailikaupalla hiekkaan kaivettua ränniä. Paikalliset kyllä siinä purjehtivat, mutta vierasveneilijät ajoivat koneella. Kapeat rännit tulivat tutuksi, kun jatkoimme matkaa Wiekiin ja Klosteriin,
Kloster sijaitsee Hiddenseellä. Kloster oli yksi harvoista paikosta reissun aikana, jonka voi sanoa tulleen täyteen (satamaoppaan mukaan 110 vieraspaikkaa). Klosterissa vuokrasimme sähköpyörät. Ensimmäisenä poljimme katsomaan Hiddenseen majakkaa, Dornbuschia, mutta se olikin korjauksessa, hupulla peitettynä, joten siihen emme päässeet tutustumaan tarkemmin. Kävimme myös Vitten kylässä ja sen venesatamissa sekä länsipuolella sijaitsevalla pitkällä uimarannalla. Muuten ajelimme saarta ristiin rastiin ilman sen kummempaa päämäärää, kun oli hauskaa sähköpyöräillä. Tiet olivat hyvässä kunnossa, eikä autoja tarvinnut varoa. Autot eivät nimittäin ole sallittuja koko saarella.
Pitkin Saksan rannikkoa
Juhannusaattoa vietimme Kühlungsbornissa. Sofia II oli sataman ainoa vene, jolla oli juhlaliput. Rantaravintolassa bändi soitti cover-biisejä perjantain ratoksi, ei juhannuksen, sää oli vaihteeksi lämmin ja aurinkoinen. Aiemmin päivällä kauppareissulla osuimme Ostsee-Grenzturm-museolle, jossa kerrottiin kuvin ja sanoin DDR:stä pois pyrkineiden kohtalosta. Kühlungsbornista oli lyhin matka Tanskaan tai Länsi-Saksaan. Museon tarinat olivat surullista luettavaa ja katsottavaa, kun epäonnisia yrittäjiä oli enemmän kuin onnistuneita.
Juhannuspäivänä rantauduimme viehättävään, Poelin saaren länsipuolella sijaitsevaan Timmendorfiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Onneksi, sillä satama tuli täyteen pian meidän jälkeemme. Kävimme viettämässä aurinkoista ja lämmintä kesäpäivää uimarannalla ja uimassa. Timmendorfin hieno hiekkaranta suorastaan kutsui siihen. Timmendorfissa hoidettiin satamamaksut vain saksaksi ja vain käteisellä. Alkeellisesta koulusaksasta on siten kummasti iloa, kun monessa satamassa Hafenmeister ei puhunut juurikaan englantia.
Kuva 5. Savukalaa ja kalasämpylöitä myytiin usein tällaisista veneistä
Timmendorfista Wismariin oli vain noin 8 nm:n matka. Wismar oli matkamme yksi pääkohteista. Kesällä -22 kävimme Töressä, Itämeren pohjoisimmassa paikassa, johon veneellä pääsee. Wismar on se vastaava paikka etelässä. Wismar on vanha Hansakaupunki, jonka juuret ulottuvat 1200-luvulle ja joka liitettiin vuonna 2002 Unescon maailmanperintökohteisiin yhdessä Stralsundin kanssa. Wismarissa näkyi Ruotsin vallan aika, sillä Wismar oli osa Ruotsia yli 150 vuotta, 1648-1803. Wismarissa mm. vietetään juhannusjuhlia ruotsalaiseen tyyliin ja torin varrella on vanha varastorakennus ‘Alter Schwede’, jossa nyttemmin toimii samanniminen ravintola. Tutustuimme Wismarin vanhoihin punatiilisiin taloihin ja kirkkoihin jalkaisin, mutta kerran hyppäsimme sateen suojaan Stadtruntfart-minibussiin, jossa selostukset olivat vain saksaksi. Näimme kaikki keskeiset Wismarin nähtävyydet, vaikka suurinta osaa selostuksesta emme ymmärtäneet.
Kuva 6. Ruotsin vallan aika näkyi Wismarissa monella tavalla. Tässä sähkökaappi Ruotsin väreissä.
Kuva 7. Grube, keinotekoinen vesiväylä tehtiin Wismariin jo 1200-luvun puolessa välissä. Se toimi pitkään kaupunkilaisten juomaveden lähteenä.
Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi saavuimme Heiligenhafeniin, jossa on noin 1.000 venepaikkaa suojassa aallonmurtajan takana. Satama tarjoaa veneilijöille kaikki tarpeelliset palvelut kuten telakka, purjeneulomo ja venetarvikekauppa. Lisäksi kävelyetäisyydellä on ravintoloita, kahviloita, leipomoita, kauppoja, lasten leikkipaikka ja grillipaikka. Heiligenhafenissa ‘viihdyttiin’ peräti 6 päivää. Tuuli oli kovaa, puuskat enimmillään 20-26 ms. Tuuliennuste oli jopa 36 ms, mutta ihan niin kovaksi tuuli ei kertaakaan noussut. Onneksi satamaan ei muodostunut aallokkoa. Ikävä keli kaikkiaan, kun sateilta ja ukkoseltakaan ei säästytty. Meillä oli onneksi aikaa odottaa parempaa säätä. Olimme niin pitkään reissussa, että siihen mahtuu kaikenlaista keliä. On siinä tietenkin miettimistä, jos näin syvä matalapaine osuu 4 viikon purjehduslomaan.
Kuva 8. Marina Heiligenhafen oli yksi isoimmista, jossa kävimme
Heiligenhafenissa kävelimme Graswarderin luonnonsuojelualueelle, jossa oli erikoinen, vino lintutorni. Viimeisenä iltana kävimme kirkkokonsertissa (piano+sello), jonka väliajalla myytiin puna- ja valkoviiniä (!) sekä prezeleitä uusien urkujen hankinnan rahoittamiseksi.
Kuva 9. Graswarderin luonnonsuojelualueen lintutorni
Huomioita ja vinkkejä Rügenistä sekä muista Saksan satamista:
- Rügen: Itäpuolella on hyvä purjehtia syvissä vesissä, länsipuolella rännissä ajamista
- Rügen: Lyhyet välimatkat satamien välillä
- Kalaa paljon tarjolla, myös useita kalaravintoloita
- Tyrnituotteita ja olkikattoisia taloja
- Joka kaupungissa tai kylässä leipomo, ravintola ja kalakauppa
- Erilaisia käyntikohteita:
- Kaupunkeja, joissa elämää ja huisketta. Myös historiallisia kaupunkeja, joissa paljon nähtävä.
- Toisaalta myös pieniä kyliä, joissa ei juurikaan muita veneitä tai turisteja,
- Pitkät kylpyläperinteet, paljon hienoja hiekkaisia uimarantoja, joiden kyljessä pensionaatteja ja hotelleja
- Isommat satamat jopa 900-1.000 paikkaa. Varsinaisia vierassatamia ei juurikaan, lähinnä koti- tai kalasatamia, joissa vapaa paikka osoitetaan punainen/vihreä-kyltillä.
- Satamat pääasiassa hyvin hoidettuja ja siistejä. Myös ne, joissa vanhemmat huoltorakennukset. Satamamaksut alhaisempia kuin Suomessa +/- 20 € muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sähkö sisältyi useimmiten hintaan, mutta muutamassa paikassa se maksettiin erikseen joko kulutuksen mukaan tai 2,5-3,5 € / vrk.
- Satamat yleensä suojaisia avomerelle päin, aallonmurtajien takana
- Ankkuripaikkoja on melko vähän. Emme kokeilleet niitä.
- Kiinnittyminen laituriin paaluilla, joskus myös aisat, ei poijuja. Pitkiä köysiä tarvitaan, kun paaluihin on tapana laittaa tuplaköydet. Paalut voivat olla kaukana ja korkeita.
- Veneiden lukumäärä yllätti. Jos on Tukholman saaristossa nähnyt paljon veneitä, niin Saksassa niitä on monin verroin enemmän. Myös isokokoisia katamaraaneja, joita näkee Suomessa / Ruotsissa harvoin. Huomio: vain vähän ulkomaisia veneitä. Muutama tanskalainen ja hollantilainen vene, Rügenissä näkyi puolalaisia, mutta ei enää lännempänä.
- Käteisen käyttö yleistä. Monessa paikassa suihkut toimivat euron kolikoita (näimme myös 50 sentin ja 2 euron variaatioita). Kolikoita voi onneksi vaihtaa Hafenmeisterin toimistossa. Myös laiturilla olevasta vedestä voi joutua maksamaan, eikä se aina ole juomakelposta (kein Trinkwasser).
- Pyöräilyyn on hyvät mahdollisuudet. Monessa paikassa on pyörävuokraamoja tai pyörän voi vuokrata appia käyttäen.
Tanska on muutakin kuin Kööpenhamina
Kalenterissa oli jo hyvän matkaa menty heinäkuun puolelle, kun pääsimme vihdoin jatkamaan kohti Tanskaa. Etenimme purje- sekä konevoimalla Ærøn Marstaliin. Välimatkat maasta toiseen ovat lyhyitä, Sofia II:n mittariin kertyi vain 37 nm:ia. Marstalin kylä oli idyllisen näköinen kapeine kujineen. Siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta meidän piti kiirehtiä eteenpäin, kun lisämiehistöä oli tulossa.
Lähdimme siis kohti Langelandilla sitaitsevaa Lohalsia. Sinne mentäessä pitää alittaa Langelandin silta. Ennen siltaa tuuli kääntyi vastaiseksi ja päätimme laskea purjeet. Hyvä niin, koska väylä oli kapea, virta kova ja liikenne erittäin vilkasta. Sofia II:n matkavauhti on tavallisesti noin 6,5 solmua. Nyt myötävirrassa vauhti oli solmun enemmän alhaisemmilla kierroksilla. Lohals tuli aivan täyteen. Sää oli aurinkoinen ja lämmin sekä lisäksi oli vielä viikonloppu. Saimme kylkipaikan pohjoisesta altaasta. Lohalissa oli kaksi muuta suomalaisvenettä. Toisen veneen miehistö yritti käydä saunassa, mutta kertoivat aamulla, etteivät päässeet sinne millään koodilla. Ei saatu siten tietää, miten sauna olisi toiminut. Meillä oli sovittuna treffit Nyborgiin, joten Lohalsiin tutustuminen kutistui satamaan. Pekka kävi sentään leipomossa, jonne pääsi kätevästi satamasta lainatulla pyörällä (sisältyi satamamaksuun).
Kuva 10. Lohals Langelandilla Nyborgissa meille tuli miehistöön mukaan vanhin poikamme Mikko. Sääennuste piti paikkansa, kun sade alkoi ropista heti aamusta. Välillä sade oli rankkaa ja päivällä myös ukkosti. Päätimme jäädä Nyborgiin yhdeksi päiväksi. Nyborgin linna oli korjauksen takia kiinni. Kävimme sen sijaan museossa, ns. raatimiehen talossa, jonka näyttelyssä selostettiin mm. linnan laajaa korjaushanketta. Lounaaksi syötiin perinteistä smørrebrødiä. Meillä oli aamulla herätyskello soimassa, että päästään ajoissa lähtemään. Olimme kuulleet, että Tanskassa on hyvä saapua satamaan ajoissa, koska veneitä on niin paljon. Fynillä ja Ærøssä tilaa yleensä oli, mutta seuraava satama, Svendborg, oli kyllä lähes täynnä jo iltapäivästä. Satamavahdit määräsivät saapuvalle veneelle paikan, jotta satama saatiin pakattua täyteen veneitä. Matka jatkui Ærøskøpingiin, jolloin tulimme kiertäneeksi Fynin eteläkärjen. Väylä on kyllä hieno, mutta osa matkaa Ærøskøpingiin ajettiin kaivettua ränniä pitkin. Ærøskøping on käymisen arvoinen paikka. Mm. adjektiivit idyllinen, pittoreski, aito kuvaavat sitä parhaiten. Vanhat talot ovat säilyneet varsin hyvin. Niiden edessä kukkivat salkoruusut vaaleanpunaisen ja punaisen eri sävyissä. Kaupungissa oli paljon kauppoja, putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Olisimme käyneet kuvanveistäjä Gunnar Hemmerichin kotimuseossa, mutta maksun olisi voinut suorittaa vain MobilePaylla. Suomalainen appi ei toimi Tanskassa (paitsi että saimme myöhemmin reissulla ostettua pääsylippuja konserttiin MobilePaylla). Ærøssä oli sellainen erikoisuus kuin ilmainen bussi. Ajoimme bussilla saaren pohjoiskärkeen, Søbyhyn. Matka sinne kesti puolisen tuntia ja matkan aikana saimme ihailla tanskalaista maalaismaisemaa, jossa talot olivat tien suuntaisesti ja melko tiheässä. Kuva 11. Ærøskøpingin kujat olivat kapeita Kuva 12. Pekka ja Mikko tutkivat Hemmerichin museon aukioloaikoja Fredericiaan mennessä näimme useita pyöriäisiä Pikku Beltissa. Olimme nähneet niitä jo aiemmin, mutta aina se oli yhtä hauskaa. Fredericiassa satamamaksun maksamiseen käytettävästä apista tuli pulmaa. Ei ainoastaan meille, vaan kaikki satamaan saapuvat veneilijät olivat sen kanssa ongelmissa. Kävimme junalla Kööpenhaminassa, kun saatoimme Mikkoa paluumatkalle Suomeen. Päivä kului mukavasti Tivolissa ja kaupungilla kierrellessä. Yhdellä silmäyksellä näimme ainakin 10 purjevenettä, kun käännyimme Frederician aallonmurtajalta merelle päin. Kello oli vasta 8, joten aikaisin veneilijät olivat liikkeellä. Århusin (Aarhus) Lustbodehavenin satamasysteemi oli todella outo. Satamassa oli monta toimijaa ja jokaisella oma tapa kerätä maksut. Laiturissa, johon Sofia II päätyi, maksun voi tai piti suorittaa kolmelle eri toimijalle riippuen laituripaikasta, joita oli tuossa laiturissa vain parikymmentä. Ei mitenkään asiakaslähtöistä! Frederician edellä haukuttu järjestelmä oli tähän verrattuna helppo. Århusissa kävimme aamu- ja kakkupalalla kaupungilla. Sillä välin laituripaikkamme vihreä lappu oli muuttunut punaiseksi eli varatuksi. Siksi vaihdoimme seuraavana aamuna toiseen paikkaan, jossa oli taas uusi maksusysteemi. Århusissa on turisteille paljon katseltavaa. Kävimme ARoS-taidemuseossa. Itse rakennus on kuin taideteos, kun ylhäällä pylväiden päällä on kaikissa spektrin väreissä oleva, lasinen panoraama-ikkuna, Your rainbow panorama. Sitä pitkin pääsee kävelemään ympäri ja sieltä on hieno näköala koko kaupungin ylle, tosin milloin minkäkin värisenä. Museon kuuluisin teos lienee kuitenkin patsas, Boy, joka on 4,5 m korkea ja painaa 500 kg. Patsas on todella vaikuttavan näköinen, pojan katse on niin intensiivinen. Vierailimme myös vanhassa kaupungissa, Den Gamle By, joka muistuttaa kotoista Käsityöläismuseota. Täällä oli kuitenkin esillä eri aikakausia, myös tuoreempaa esineistöä. Århusin vanhinta osaa latinalaiskortteleita, Latinerkvarteret, ei voinut olla näkemättä, kun käveli satamasta kaupungille. Kävimme illalla urkukonsertissa Århusin tuomiokirkossa, joka sijaitsee aivan latinalaiskortteleiden vieressä. Kuva 13. ARos taidemuseo: Your rainbow panorama Kuva 14. ARoS taidemuseo: Boy Matkapäiväkirjassa lukee, että valmistaudumme Kattegatin ylitykseen parin päivän sisällä. Anholtissa oleilu venyi lopulta 5 päivän mittaiseksi, kun suotuisa ylityssää vaihtuikin matalapaineeksi ja kovaksi tuuleksi. Anholtissa ja myös aiemmin Tanskassa satoi monena päivänä. Anholtissa kirjasimme yhden päivän kohdalle matkapäiväkirjaan, että tänään EI satanut. Anholt oli yksi matkamme kohokohdista. Rantojen hiekka oli hienoa ja vesi kirkasta ja sinistä kuin olisi ollut Karibialla tai Välimerellä. Harmi, että sää oli niin huono, ettei uimisesta tullut oikein mitään, lähinnä se oli onnetonta räpiköimistä isossa aallokossa. Anholtissa oli suosittu grillialue, johon illan tullen kokoontui sekä veneilijöitä että leirintäalueella yöpyviä grillaamaan ja aikaa viettämään. Jotenkin niin tanskalaista yhteisöllisyyttä, vaikka toki grillijuhliin osallistui monen maan kansalaisia. Kookkaat kaasugrillit ja pöytäryhmät olivat sataman puolesta. Anholtiin tutustuimme enimmäkseen jalkaisin. Yhdeksi päiväksi vuokrasimme pyörät, joilla poljimme autiomaan reunalle. Autiomaa ei oikeastaan ole autiomaa, vaan lähinnä jäkälänummi ja se on lajissaan Pohjois-Euroopan suurin. Se on ihmisen itse aiheuttama, kun Anholtin puusto käytettiin majakan valaisemiseen. Kuva 15. Anholtin satama, edustalla näkyy grillialue, joka iltaisin täyttyi grillaajista Huomioita ja vinkkejä Tanskassa purjehtimisesta: Äärimmäisestä säästä toiseen… Kattegatissa oli täysi pläkä, kun lähdimme kohti Göteborgia. Matkalla näimme pyöriäisiä ja hylkeen sekä valtavan määrän veneitä. Harmiksemme meillä ei ollut aikaa tutustua Ruotsin länsirannikon saaristoon. Joku toinen kerta sitten. Kuva 16. Göteborgissa tapasimme sattumalta TPS:n koulutusvastaavan Maarit Suomen. Kovin moneen suomalaisveneilijään emme ‘törmänneet’ reissun aikana. Maaritin venekunta oli koko reissun aikana kuudes, jonka kanssa vaihdoimme kesäkuulumisia. Trollhätten kanavassa on 6 sulkua ja 13 siltaa. Silloista yksi, Stridbergsbron, puuttuu esitteestä, netistä ja merikorteista. Silta oli vihitty käyttöön kesäkuussa tänä vuonna. Suluttaminen ylöspäin Trollhätten kanavassa oli verraten helppoa. Vesi tuli ns. tuplapohjan ansiosta tasaisesti. Sulkujen seinissä oli tikkaita ja koukkuja, joista pystyi pitämään kiinni puoshaalla. Puoshaka oli tähän hommaan kätevämpi kuin liinat, koska otetta tikkaista pystyi vaihtamaan nopeasti veden korkeuden mukaan. Trollhätten kanavassa yksittäinen nousu voi olla jopa 6,5 m. Hassu tunne, kun sulkuun mennessä ei yhtään näe, minkälainen maisema ylhäällä odottaa. Kuva 17. Trollhätten kanavassa nousut olivat korkeita Onnistuimme saamaan liput oopperaesitykseen Läckön linnassa (Vänern), jonka vieraslaiturissa vietimme pari päivää. Kävimme bussilla ostoksilla Lidköpingissä ja opastetulla kierroksella linnassa. Oopperaesitys, Giuseppe Verdin Macbeth, linnan sisäpihalla oli upea, vaikka kesken esityksen tuli rankkasade. Esitys keskeytettiin hetkeksi, koska sisäpihan ylle vedetty pressu ei suojannut riittävästi herkkiä soittimia. Osansa sateesta saivat myös penkkirivien päässä istuvat katsojat. Kuva 18. Dalbergså Vänernillä Kuva 19. Läckön linna ilta-auringossa Pekka oli ostanut lipun Götan kanavalle hyvissä ajoin jo keväällä. Sjötorpissa kirjauduimme sisään Götan kanavaan. Saimme esitteen, keulakaiteeseen kiinnitettävän lipukkeen sekä kortit, joilla pääsi kanavan varrella olevien satamien huoltorakennuksiin. Edessä oli 58 sulkua ja 47 siltaa. Ensimmäisessä sulussa Sjötorpissa oli ruuhkaa, kun siihen ahtautui pulpetti- ja perämoottoriveneitä iso määrä. Kävi ilmi, että sinä iltana oli perinteinen kanavauinti. Pienveneet miehistöineen olivat menossa toimitsijatehtäviin tähän uintikilpailuun. Näimme uintikisasta vain startin, koska pian uimarit hävisivät näköpiiristä kanavaan. Kuva 20. Sjötorpin kanavassa oli ahdasta, kun pienveneitä oli menossa kanavauinnin toimitsijatehtäviin Kuva 21. Tåtorpin sulku toimii manuaalisesti Kanavamaksuun sisältyy enintään 5 yöpymistä satamaa kohden. Törebodassa olimme kaksi päivää Hans-myrskyn takia. Muuten yksi yö kussakin satamassa riitti. Motalassa olisimme voineet olla pidempään, mutta siellä sää oli erityisen huono. Vadstenan linnassa (Vättern) Sofia II:lle järjestyi laituripaikka linnan vallihaudasta. Aika eksoottista! Linnan vierassatama ei sisälly kanavamaksuun. Kuva 22. Hyvät on maisemat Sofia II:lla Vadstenan linnan vieraslaiturissa Kuva 23. Matkustaja-alus Juno Borensbergin sulussa. Manuaalisen sulun avaamisessa miehistö kisasi ja matkustajat kannustivat. Kuva 24. Bergissä on 7 sulkua peräkkäin (slusstrappa) Söderköping oli kanavan varrella olevista satamista viehättävin, idyllinen kesäkaupunki. Elokuun lopussakin kaupungissa oli paljon väkeä liikkeellä. Söderköpingissä olisi voinut olla pidempäänkin, mutta högsesonki oli loppumassa. Sen jälkeen veneet kootaan ryhmiin, jotka etenevät yhdessä ennalta sovitun aikataulun mukaan (convoys). Söderköpingiin voi ostaa Miniresa-lipun Mem-Söderköping. Ehkä joskus palaamme kanavaan ja Söderköpingiiin tällaiselle minimatkalle. Götan kanavan läpi menemiseen meiltä kului aikaa 11 päivää. Huomioita ja vinkkejä Götan kanavasta: Memissä kirjauduimme ulos Götan kanavasta. Sieltä kotimatka sujui tuttua reittiä Oxelösundin, Nynäshamnin ja Tukholman saariston kautta Ahvenanmaalle ja Saaristomerelle. Kotiin tultaessa vietimme pari päivää Pyytinkarilla paikaten saunomisvajausta. Kuva 25. Tällainen ei tulisi Suomessa kysymykseenkään Satamakirjoja: Suuntaa antavia välimatkoja Sofia II:n lokin mukaan (koko reissun pituus 1.880 nm): Turku Ystad 525 Ystad Hasle (Bornholm) 35 Rønne (Bornholm) Glowe (Rügen) 60 Glowe Wismar 107 Wismar Marstal (Tanska) 81 Ærøskøping Århus 107 Århus Göteborg 128 Göteborg Stegeborg 248 Stegeborg Turku 267 Kattegat
Trollhätten ja Götan kanavat
Mihin
Matka (nm)
